Autolla Antibesiin

  Perjantai 18.11.2016 Kas tässä: provencelainen luontopolku! Matkamme yksi päätarkoituksista oli kävellä mahdollisimman paljon, joten seuraavaksi oli ohjelmassa kävely Cap d'Antibes'in eli Antibesin niemen ympäri. Antibesissa suurin osa rannoista on yleisessä käytössä ja vain muutamilla taloilla on oma ranta. Näin mm. Hotelli Belle Rives'illä Boulevard Edouard Baudoinilla ja muutamilla omakotitaloilla Boulevard Maréchal Juin'lla. Rantatalojen määrän voi kuitenkin laskea lähes yhden käden sormilla, joten yli 90 % rannoista on kaikkien vapaassa käytössä. Rohkaistuin aamu-uinnille asuntomme rannassa ennen lähtöä. Kylmää oli, mutta muutaman vedon otin. Talo, jossa asunto on, on Juanin ainoa, jossa talon ja meren välissä ei ole autotietä. Pääsen siis kipittämään suoraan mereen. Rantaosuus ei silti ole yksityinen, vaan niin ikään kaikkien käytössä. Le Sentier du Littoral eli rannikkopolku itsessään ei ole kovin pitkä, vain 2,7 km,  mutta se on osin erittäin vaikeakulkuinen j...

 Torstai 17.11.2016 Teimme kaupunkikävelyn Juanista Antibesiin ja tutustuimme Antibesin vanhaan kaupunkiin "läpikotaisin". Erityisesti Cap d'Antibesin puolella, Boulevard J.F. Kennedyn varrella on paljon upeita vanhoja palatseja. Aikoinaan englantilaiset ja venäläiset ylimykset ovat niitä rakennuttaneet, ja ne ovat mahtavia.  Ranskalainen tieteiskirjallisuuden isä, kapteeni Nemon keksijä, Jules Verne (mm. Maailman ympäri 80 päivässä, Matka maailman keskipisteeseen, Sukelluslaivalla maapallon ympäri) vuokrasi 1800-luvun lopussa tätä Les Chênes Verts -nimistä taloa, suomeksi Vihreät tammet. Talo näkyy kokonaisuudessaan yllä olevassa kuvassa.  Kävimme kahvilla Antibesissa rue de la Republica'lla Vastarinnan marttyyrien aukiolla. Yhtäkkiä neljä luotiliiveihin ja maastopukuihin pukeutunutta ja rynnäkkökiväärein varustautunutta sotilasta marssi ohitsemme kuin Asterix-sarjakuvan roomalaissotilaat. Siistissä 2x2 -muodostelmassa.  He jatkoivat viereiselle pienelle kujalle. Ra...

  Keskiviikko 16.11.2016 Sää oli aurinkoinen, ilma +17 astetta ja me olimme muutaman päivän levon jälkeen valmiina katsastamaan lähiseudun legendaarisen jetsetin lomakaupungin eli St Tropez'in. Toisin kuin Suomesta käsin voisi kuvitella, St Tropez ei ole aivan Juanin naapurissa, vaan sinne on matkaa valtateitä pitkin 68 kilometriä ja kapeita ja mutkaisia vuoristoteitä pitkin 90 kilometriä. Ajoimme sinne Cannesin, Frejusin ja Sainte Maximen (missä Ruotsin kuninkaallisilla on kesäpaikka) kautta. Cannesista suuntasimme pikkuteille punaisille L'Esteril-vuorille emmekä ottaneet nopeinta reittiä. Laskeuduimme sitten kohti rannikkoa ensin Frejusiin ja sieltä Sainte Maximeen. Brigitte Bardot'n elokuva Ja Jumala loi naisen (1956) teki St Tropezista kuuluisan, mutta itse asiassa kaupungissa oli vuonna 2018 vain hieman reilu 4.000 asukasta. Toisin lienee kesällä, kun Ranskan ja muunkin maailman jetsetiä saapuu sinne lomailemaan. Marraskuussa St Tropez oli hiljainen, mutta kuuluisan ve...

Tiistai 15.11.2016 Päätimme aamulla lähteä kävelylle vastakkaiseen suuntaan kuin eilen eli kohti Cannesia. Kävelyreitti Juan Les Pins'istä Cannesiin on 11 kilometriä ja kulkee merenrantaa seuraten, ja on suoraan sanottuna tasaisen tylsä. Myös varjoton aurinkoisella säällä, kuten juuri tänään. Rantareitin varrella on lähes koko matkan Golf-Juaniin asti hiekkarantaa; aivan yhtä ihanan näköistä kuin asuntomme edessä. Rivieralla on hyvä ja edullinen julkinen liikenne ja junalla pääsee kätevästi Juan Les Pins'stä Cannesiin. Lisäksi asunnolta ei ole pitkä matka juna-asemalle. Mutta ei: me olimme tulleet kävelemään. Autossa oli istuttu tarpeeksi, joten juna- tai bussimatkakaan ei kiinnostanut. Kävelimme 4,7 kilometriä Cannesin suuntaan, kunnes päätimme kääntyä takaisin ja mennä sisempää reittiä asutuksen keskellä takaisin Juaniin. Eilinen reissu painoi edelleen askelia.  Kaupunkikadut olivat yllättävän raskaasti liikennöityjä, kun vertaa rantakatuun. Osa taloista oli varsin huonossa k...

Maanantai 14.11.2016 Kävelimme Antibesin keskustaan Juan Les Pins'istä. Matkaa on muutama kilometri ja kaikki reitit menevät melko korkean mäen yli. Otimme eksymisen kannalta turvallisimman reitin eli pitkin rue du President Wilsonia. Katu on mahdollisimman ikävä: kova liikenne asuintalojen ja pienien liike- ja toimistohuoneistojen välissä. Vasta, kun lähestymme Antibesin keskustaa, alkaa olla (kannaltani) kiinnostavampia kauppoja, vaatteita ja sisustusta, ja lopulta päädymme isolle keskusaukiolle Place Général de Gaulle'lle. Täältä pääsee joko vanhan kaupungin kujille tai Boulevard Albert 1er'iä (premier) pitkin kohti Välimerta.  "Albertin" varrella on ainakin viikonloppuisin paljon torikojuja, kuten myös de Gaulle'n aukiolla. Silmiinpistävää "Albertilla" on kiinteistönvälitystoimistojen monilukuisuus.  Me halusimme tietysti mennä vanhaan kaupunkiin, joka on erittäin viehättävä pienine kauppoineen ja kahviloineen. Sinne on myös helppo eksyä, tosin e...

Sunnuntai 13.11.2016 Ensimmäinen yö uudessa majapaikassa meni mukavasti, kunhan sain unenpäästä kiinni. Iltayöllä rantaan vyöryvät mainingit pitivät minua hereillä, mutta koska takana oli pitkä, ja osin raskas, ajomatka, nukahdin lopulta. Sänky oli hyvä ja olimme käyttäneet ilmalämpöpumppua illalla sen verran, että asunnossa oli sopiva lämpötila. Aamulla havaitsimme yllätykseksemme, että vuotuinen Nizza-Cannes -maraton juostaisiin tänään ja reitti kulkisi aivan asuintalomme takaa.  Ulos siis! Juoksijoita oli PALJON, jatkuvana virtana ja ranskalainen kannustushuuto, allez-allez (vauhtia, anna mennä, hop-hop), kaikui Juanin kaduilla. Myös erilaiset räikät olivat suosittuja - mutta eivät koiramme mielestä, kuten tulimme huomaamaan seuraavana vuonna, kun meillä oli mukana uusi perheenjäsen.   Oli hauska huomata, että mukana juoksemassa oli suomalaisia tuttujakin. He eivät nähneet meitä, mutta me näimme heidät.  Muutama kuukausi aiemmin, 14.7.2026 Ranskan kansallispäivänä...

Asunto täytti kaikki toiveemme: sijainti, sisustus, siisteys, saavutettavuus. Koska kyseessä on yksityisasunto en jaa kuvia siitä täällä. Tässä kuitenkin ulkokuva rannan puolelta: talolla on oma hiekkaranta, joka tosin on avoin kaikille muillekin - hiekkarantahan jatkuu kilometritolkulla ja hiekka on Rivieran hienointa, valkoista ja pienirakeista.  Olin tyytyväinen valintaani: olin tehnyt tarkkaa työtä asuntoa valitessani nimenomaan nuo neljä ominaisuutta mielessäni. Sisustus oli skandinaavisen vaalea ja selkeä; monissa asunnoissa oli joko enemmän tai vähemmän kulahtaneet arvohuonekalut tai sitten suomalaiseen tyyliin kesämökkikalusteet, joko vuodesohva tai kaksoislaveri. Ei kiitos.  Asunto ei ollut halvin, mutta ei missään tapauksessa kalleinkaan tarjolla olevista. Itse totesin hinta-laatusuhteen hyvinkin kelvoksi. Sijainti on Juan Les Pins'in keskustassa - meluisa ja väkirikas paikka kesäisin, mutta marraskuussa ihanan rauhallinen. Monet kesäputiikit oli suljettu: "fermeture...

Matkamittari näytti 83005 kilometriä, kun jatkoimme matkaa kohti määränpäätä, Antibesin Juan Les Pins'iä. Viimeinen päivämatka moottoriteitä pitkin oli 670 kilometriä - verrattuna kahteen edelliseen päivään, matka oli jo kohtuuden rajoissa. Le Sauvage'ssa virkailija kysyi meiltä lähtiessämme, minne olemme menossa. "To Antibes", sanoin. "Oh, Antibö", hän vastasi, tai jotain sinne päin, ja täydensi, että hän käy siellä lomalla kesällä . Antib, Antibö tai Antiböö, ihan sama, mutta me olimme matkalla Antibesiin. Ja Rivieran talvi voittaisi Suomen marraskuun mennen tullen. Antibes on vanha kaupunki Ranskan Rivieralla, jonka historia ulottuu yli 2 000 vuoden taakse. Alun perin se oli kreikkalainen siirtokunta nimeltä Antipolis , perustettu noin 300 eaa. Roomalaiset kehittivät siitä merkittävän satamakaupungin, ja keskiajalla Antibes oli tärkeä linnoituspaikka. Fort Carré hallitsee edelleen Antibesin sisääntuloreittiä Nizzan suunnasta. Antibes tunnetaan myös Pab...

Lauantaina 12.11.2016 heräsimme Le Sauvage -hotellissa Besan ç onissa.  Kävin ensitöikseni hakemassa autosta jotakin, ja samalla pääsin katsomaan puutarhaa päivänvalossa. Se oli kaunis; kuvassa vain pieni nurkkaus puutarhasta. Ja arvatkaapas mitä! Homma vain parani, kun pääsimme aamiaiselle, ja aamiaissaliin. Miten kaunis se olikaan, ja miten ihastuttava aamiaistarjoilu!   Olin aivan pähkinöinä: sali oli niin kaunis ja kauniisti sisustettu. Jokainen sai keittää itse kananmunansa hauskassa keittimessä (jota en tokikaan osannut käyttää) ja kahvi ja tee tarjoiltiin pöytiin. Oli juustoja, oli hilloja, oli leipiä, oli leivonnaisia - ja ranskalainen kevyt jazz soi miellyttävästi taustalla. Oi, autuutta! Korkealta oli komeat näkymät ulos itäranskalaiseen metsään,  tässä aamiaissalin ikkunasta. Sää ei ollut kovin kaksinen: -1,5 astetta, sumuista, tuntui, että olimme korkealla pilvien tasalla. Mutta aamiaisen jälkeen oli pakko jättää tämä majapaikka taakse ja suunnata viininviljel...

Hotellin taulu Olimme ajaneet Saksan moottoriteitä 11 tuntia ja 40 minuuttia. Kello oli 20, kun viimeinen saavuimme Besan çoniin. Hotellin osoite oli navigaattorissa, joka ohjasi meitä pimeälle ja kapealle kujalle lähellä Besan çon maailmanperintökohdetta, La Citadellen ikivanhaa linnoitusta. Linnoituksesta meillä ei tuohon aikaan ollut tietoakaan, eikä kiinnostusta tietääkään, sillä epätoivo valtasi mielemme. Kuja näytti niin epämääräiseltä, että emme uskaltaneet ajaa sinne, vaan käännyimme vanhasta kaupungista kohti uudempaa keskustaa. Kuvan alareunasta vasemmalle lähtee tie kohti hotellia. Tämä alamäki johtaa syvemmälle vanhaan kaupunkiin ja lopulta uuteen keskustaan.  "Mistä sinä oikein olet sen hotellin varannut?" puoliso kysyi, kun ajoimme pitkin joenrantaa. Tässä kohtaa rupesin itkemään.  Navigaattori ohjasi meitä itsepintaisesti kohti vanhaa kaupunkia, ylemmäs joenrannasta. Lopulta totesimme, että ainoa vaihtoehtomme on palata takaisin sinne, minne navi meidät ensimmä...