Sunnuntai 13.11.2016
Ensimmäinen yö uudessa majapaikassa meni mukavasti, kunhan sain unenpäästä kiinni. Iltayöllä rantaan vyöryvät mainingit pitivät minua hereillä, mutta koska takana oli pitkä, ja osin raskas, ajomatka, nukahdin lopulta. Sänky oli hyvä ja olimme käyttäneet ilmalämpöpumppua illalla sen verran, että asunnossa oli sopiva lämpötila.
Aamulla havaitsimme yllätykseksemme, että vuotuinen Nizza-Cannes -maraton juostaisiin tänään ja reitti kulkisi aivan asuintalomme takaa.
Ulos siis! Juoksijoita oli PALJON, jatkuvana virtana ja ranskalainen kannustushuuto, allez-allez (vauhtia, anna mennä, hop-hop), kaikui Juanin kaduilla. Myös erilaiset räikät olivat suosittuja - mutta eivät koiramme mielestä, kuten tulimme huomaamaan seuraavana vuonna, kun meillä oli mukana uusi perheenjäsen.
Oli hauska huomata, että mukana juoksemassa oli suomalaisia tuttujakin. He eivät nähneet meitä, mutta me näimme heidät.
Muutama kuukausi aiemmin, 14.7.2026 Ranskan kansallispäivänä, Nizzassa oli tapahtunut terrori-isku: mies ajoi Promenade des Anglais'illa eli Nizzan rantabulevardilla väkijoukkoon. Kuolleita oli 86 ja loukkaantuneita 450 henkilöä. Tästä syystä kaikki maratonreitin varrella olevat risteykset oli tukittu erikokoisilla kuorma- tmv. autoilla. Kuvassa yksi esimerkki palokunnan yhdestä autosta tukkimassa autojen pääsyä kapealle kujalle tai kujalta Juanin rantatielle.
Olin juuri tuolloin solminut vuokrasopimuksen asunnosta, ja englantilainen vuokraemäntä kysyi huolestuneena, tulemmeko kuitenkin vai säikähdimmekö iskua. Toki järkytyimme, mutta emme hetkeäkään miettineet perumista. Sittemmin Promenade des Anglais'ille on pystytetty muistomerkki uhreille.
Seurasimme maratonia ja kävelimme ympäri Cap d'Antibesia paikkoihin tutustuen. Aamupäivän aikana askelia tuli 11844 eli minun askelmitallani 8.3 kilometriä ja 2 kerrosta.
Koska oli sunnuntai, ruokakaupat olivat kiinni. Meille tämä oli yllätys, koska olimme Suomessa jo tottuneet kaupan vapaisiin aukioloaikoihin. Löysimme kuitenkin avoinna olevan pienen Carrefour-ruokakaupan Rue de President Wilsonilta, ei kovin kaukana asunnolta.
Asunnossa oli pyörillä kulkeva ostoskassi - melko yleinen Ranskassa - joten otimme sen ja lähdimme ruokaostoksille "kuin paikalliset". Vaihteeksi siis kotiruokaa monen päivän ravintola-aterioiden sijaan.
Illalla kävin uimassa auringonlaskun aikaan. Veden lämpötila vastasi Suomen alkukesän lämpöä tai viileyttä. Ei paha, etenkin, kun Juanin rannat ovat kerrassaan upeita ja syvyys ulottuu pitkältä matkalta vyötäröön. Muutama meduusa leijui vedessä. Ranskalaiset olivat kääriytyneitä talvitakkeihinsa ja katsoivat uimatouhujani ihmeissään. Jokunen otti kuvankin. Mutta osaavat ne ranskalaisetkin: Rivieralla on uutena vuotena "ryhmämuotoinen talvitakin heitto" eli iso porukka menee uimaan. Silloin vesi on varmasti kylmempää kuin marraskuussa, mutta jäätä ei sentään ole.
Kommentit
Lähetä kommentti