Lorvailua ja yllättävä yhteydenotto. 1. matka 9.11.2016-29.11.2016

 Torstai 17.11.2016

Teimme kaupunkikävelyn Juanista Antibesiin ja tutustuimme Antibesin vanhaan kaupunkiin "läpikotaisin". Erityisesti Cap d'Antibesin puolella, Boulevard J.F. Kennedyn varrella on paljon upeita vanhoja palatseja. Aikoinaan englantilaiset ja venäläiset ylimykset ovat niitä rakennuttaneet, ja ne ovat mahtavia. 

Ranskalainen tieteiskirjallisuuden isä, kapteeni Nemon keksijä, Jules Verne (mm. Maailman ympäri 80 päivässä, Matka maailman keskipisteeseen, Sukelluslaivalla maapallon ympäri) vuokrasi 1800-luvun lopussa tätä Les Chênes Verts -nimistä taloa, suomeksi Vihreät tammet. Talo näkyy kokonaisuudessaan yllä olevassa kuvassa. 

Kävimme kahvilla Antibesissa rue de la Republica'lla Vastarinnan marttyyrien aukiolla. Yhtäkkiä neljä luotiliiveihin ja maastopukuihin pukeutunutta ja rynnäkkökiväärein varustautunutta sotilasta marssi ohitsemme kuin Asterix-sarjakuvan roomalaissotilaat. Siistissä 2x2 -muodostelmassa. 

He jatkoivat viereiselle pienelle kujalle. Ranskaanhan oli julistettu poikkeustila 14.7.2016 Bastillen päivänä, siis kansallispäivänä, tapahtuneen Promenade des Anglais'in terroriteon jälkeen, joten tämä episodi lienee kaikuja sieltä. Ambulanssi huusi samalla suunnalla, minne sotilaat menivät - liekö sattumaa. 

Juan Les Pins'in huvivenesatama.

Laventelipusseja ja -saippuaa myydään jokaisessa kadunkulmassa, joten pitihän sellaisessakin kaupassa käydä. Mukaan lähti myös pieni violetti laventelinalle tuliaisiksi - laventelin tuoksu kuulemma rauhoittaa niin lemmikit kuin pienet lapsetkin.

Jos ovat huvivenesatamat suuria, Juanin kirjasto ei ole suuren suuri.

Sää oli lämmin ja aurinkoinen ja kissoja näkyi siellä täällä: auton katolla, pulujahdissa niin puussa kuin maanpinnallakin. 

Takaisin Juan Les Pinsiin kävelimme mutkitellen ja välillä eksyenkin. Tosin Antibesin vanha kaupunki on niin pieni, ettei sinne oikeasti voi eksyä. Toisella puolella on meri ja toisella rautatie. Rautatien takana alkaa uudempi kaupunginosa.  

Löysimme myös mielestämme Antibesin kauneimman kadun, jolla kasvoi mahtavia bougainvilleja ja muita kauniita kasveja. Kuvan valotus ei tee oikeutta kadun kauneudelle, mutta voinette kuvitella kasvien runsauden ja kukkaloiston.

Myös "muuritie" on upea: hienot näkymät merelle ja viehättäviä vanhoja taloja.

Tämä talo on "muuritieksi" nimeämälläni Antibesin rantatiellä.

Pinjoja, pins, on Rivieralla joka puolella. 
Alunperin ne on kai tuotu Afrikan puolelta.

Illalla vielä ruokakauppaan vedettävän kauppakassin kanssa.

Kävelyä 14634 askelta, 9,3 kilometriä ja 4 kerrosta.

Yllättävä yhteydenotto illalla

Olin tehnyt aamulla vähän töitä eli laittanut Facebookiin postauksen. Iltapäivällä, kun olimme palanneet kävelyltä ja istuimme ilta-auringossa kylpevällä parvekkeella, YLE:n toimittaja soitti. Hän pyysi minua maanantaina A-Studioon keskustelemaan työhöni liittyvästä aiheesta. 

"ONNEKSI EN OLE SUOMESSA" olen kirjoittanut päiväkirjaani isoilla kirjaimilla. "Ei se mitään", sanoin toimittaja. "Voimme tehdä puhelinhaastattelun", hän jatkoi. Onneksi eivät tehneet. En yhtään innostu tällaisesta julkisuudesta, vaikka se olisi ilmaista mainosta julkisuutta asialleni.

Sitten soitti tytär: juuri korjattu auto oli jättänyt tien päälle, Pohjois-Tapiolan S-Marketin pihaan.

Seurasi kauhea sählinki, kun hankimme hinausauton paikalle. Auto käynnistyi lopulta hyvin, mutta vietiin kuitenkin tutkimuksiin vakituiselle automekaanikollemme. Huh!

Illalla kävimme vielä kaupassa ja Superdry'stä ostimme kummallekin kevyttoppatakit - ranskalaisten vakioasuste tähän aikaan vuodesta. 

Eipä käynyt tämä päivä tylsäksi.