Perillä Rivieralla! 1. matka 9.11.2016-29.11.2016

Matkamittari näytti 83005 kilometriä, kun jatkoimme matkaa kohti määränpäätä, Antibesin Juan Les Pins'iä. Viimeinen päivämatka moottoriteitä pitkin oli 670 kilometriä - verrattuna kahteen edelliseen päivään, matka oli jo kohtuuden rajoissa.

Le Sauvage'ssa virkailija kysyi meiltä lähtiessämme, minne olemme menossa. "To Antibes", sanoin. "Oh, Antibö", hän vastasi, tai jotain sinne päin, ja täydensi, että hän käy siellä lomalla kesällä. Antib, Antibö tai Antiböö, ihan sama, mutta me olimme matkalla Antibesiin. Ja Rivieran talvi voittaisi Suomen marraskuun mennen tullen.

Antibes on vanha kaupunki Ranskan Rivieralla, jonka historia ulottuu yli 2 000 vuoden taakse. Alun perin se oli kreikkalainen siirtokunta nimeltä Antipolis, perustettu noin 300 eaa. Roomalaiset kehittivät siitä merkittävän satamakaupungin, ja keskiajalla Antibes oli tärkeä linnoituspaikka. Fort Carré hallitsee edelleen Antibesin sisääntuloreittiä Nizzan suunnasta.

Antibes tunnetaan myös Pablo Picassosta, joka työskenteli siellä 1940-luvulla ja inspiroitui meren ja valon yhdistelmästä. Kaupungissa on Picasson mukaan nimetty museo, jossa tosin Picasson töitä on vain vähän. Nykyään Antibes on yhdistelmä historiallisia muureja, merta, kapeita kujia, jazzia ja muuta taidetta.

Lähtö Besançonista koitti klo 8.25. Ajelimme valtateitä Lyonin ja Avignonin sivuitse Aix-en-Province'n ohi ja sieltä A8:a pitkin asunnolle Juan Les Pinsiin, joka on Antibesin kylpyläkaupunginosa.

Muuten: Juan Les Pins äännetään ranskalaisittain [Zuaan Le Pään]. "Juan" viittaa Johannes Kastajaan (Jean-Baptiste ranskaksi). Tämä osa nimestä tulee todennäköisesti läheisestä Antibesin kaupungista, jossa oli keskiajalla Saint-Jean-Baptiste -kappeli tai luostari. Les Pins tarkoittaa mäntyjä. Juan-Les-Pins sijaitsee alueella, jossa kasvaa paljon merenrantamäntyjä (pinède), ja mäntymetsät ovat edelleen osa kaupungin viehätystä ja tunnuskuvaa. Yhdessä nimi tarkoittaa siis suunnilleen "Johannes mäntyjen keskellä" tai "Pyhän Johanneksen  mäntymetsä".

Juan-les-Pins alkoi kehittyä 1900-luvun alussa kylpyläkaupungiksi, kun rikkaat eurooppalaiset (ja erityisesti britit ja amerikkalaiset) löysivät Ranskan Rivieran. Myös Ernest Hemingway pakeni sinne Pariisin humua kesäisin ensimmäisen vaimonsa kanssa. Pariskunta asui noihin aikoihin Pariisissa. 

Hemingwayn kirjailija kaveri F. Scott Fitzgerald oli ostanut sieltä kirjansa tuotoilla talon aivan merenrannasta ja vietti siellä aikaa vaimonsa Zeldan kanssa. Tämä talo on edelleen olemassa ja on nykyisin osa luksushotellia nimeltä Belle Rives. Hotellissa on myös Fidzgeraldille omistettu pianobaari. 

Hemingwayt olivat Fidzgeraldien vieraina ja ilmeisesti asuivat talossa, kunnes Hemingway'n vaimo, Hadley, kyllästyi herrojen alituiseen juopotteluun ja pakotti Hemingwayn muuttamaan Le Pinéden eli keskuspuiston vastakkaisella puolella olevaan hotelliin Hõtel de la Pinèdeen. Hotellissa on edelleen maininta Hemingwaysta ja hänen puiset alppisuksensa ovat hotellin aulassa. Hemingway siis teki myös hiihto-oppaan hommia talvisin.

1920–30-luvuilla Juan Les Pinsistä tuli jazzin, taiteen ja boheemin elämän keskus. Tunnettu amerikkalainen säveltäjä Sidney Bechet vaikutti kaupungissa, ja Juan-les-Pins onkin edelleen kuuluisa jazzfestivaaleistaan. Festivaaleilla vierailleiden muusikoiden kädenjälkiä on ikuistettu pääkadun laattoihin. 

Juan-les-Pins on kaksoiskaupunki New Orleansin kanssa – osittain jazzin yhteisen historian vuoksi!

Reitti A8:lta Boulevard Eduoard Baudoinille tuntui mutkaiselta, mutta vuosien saatossa olemme oppineet sen mutkat ja käännökset ulkoa. Kuin ihmeen kaupalla navigaattori ohjasi meidät heti oikean talon eteen. Juuri siinä kohtaa ei ole parkkipaikkoja, mutta jätimme auton kahden talon välissä olevan alikulun alle.

Yhdyshenkilö (kuulostaa vakoilutarinalta!) odotti meitä sovittuna aikana talon edessä. Olimme lähettäneet hänelle pari tekstiviestiä sovitusti ilmoittaen tarkan tuloaikamme. Rivieralla on oma ammattikunta, joka hoitaa yksityisten loma-asuntojen avainten luovutuksen, asunnon näytön, vaihtaa liinavaatteet sovitusti ja hoitaa loppusiivouksen sekä auttaa tarvittaessa asuntoon liittyvissä asioissa. Meidän asuntomme omistaja asuu Englannissa, mutta hänkin oli aina tavoitettavissa, kun mm. mietimme, miksi internet ei toiminut. Syy selvisi ja oli hyvin yksinkertainen: boxi kiinni, boxi auki, ja johon pelitti. 

Saimme siis avaimet, purimme tavarat ja siirsimme auton läheiseen parkkitaloon, jonne olin ostanut internetistä paikoituksen oleskelumme ajaksi. Vaikka marraskuussa tuskin enää on yli 20 asteen lämpötiloja, halusin auton suojaan, etteivät kitkarenkaat suotta pehmenisi, jos sattuisi olemaan lämmintä. Ja toisekseen parkkihalli oli turvallisempi paikka kuin kadunvarsi, olkoonkin, että Juanissa keskustapuiston viereiset parkkipaikat olivat talvikaudella ilmaiset.

Perillä matkamittari näytti 83675 km eli viimeinen etappi oli jo mainittu 670 km ja hyvä niin, enempää emme olisi kestäneetkään. Matkan kokonaispituus tätä reittiä pitkin oli 2804 km. Perillä Antibesin Juan Les Pins'ssä olimme klo 16.30. Ei paha! 

Sitten pääsimme asettumaan taloksi, jatkuu...