Autolla Antibesiin

Ensimmäinen reissu alkoi uhkaavasti lähestyä loppua: kotiinlähtöön olisi enää kaksi päivää emmekä olleet nähneet vielä "mitään". Tietenkin olimme nähneet paljon alkaen siitä, kun kaarsimme Avignonin sivuitse ja Aix-en-Provence'n ohi kohti A8:a ja Antibesia.Maisemaan oli kuin vaivihkaa ilmestynyt palmupuita ja lämpömittari kohosi mukaviin lukemiin, lähemmäs 20 astetta. Ranskan visiittini rajoittuivat viiteen tuntiin Pariisissa, jonne saavuimme joitakin vuosia aiemmin Eurostar-junalla Lontoosta. Viisi tuntia Pariisissa oli tuolloin liikaa, mutta nyt kaksi viikkoa perillä tuntui hurahtaneen liian nopeasti. Toisaalta emme olleet halunneet sitoutua pidempään reissuun, jos paikka osoittautuisikin sellaiseksi, jossa emme viihtyisi. Turha pelko! Tiistaina 22.11.2016 päätimme suunnata viimeinkin Nizzaan, mutta kaupunkialueen sijaan otimme kohteeksi Cimiezin kukkulan ja siellä olevan fransiskaaniluostarin alueen. Olin saanut vinkin, että siellä on kaunis hautausmaa :). Sinne siis. ...

Sunnuntai 20.11.2016 Lepopäivä. Kävimme Mentonissa, sitruunapuiden kaupungissa lähellä Italian rajaa. Teimme lyhyen kävelylenkin keskustassa ja ajoimme takaisin Monacon ja Nizzan sataman kautta. Kovin oli tiiviisti rakennettu, etenkin Monaco. Palaisimme sekä Nizzaan että Monacoon tällä ja seuraavilla reissuilla vielä monta kertaa.  Askelia 4577, kilometrejä 3,1, yksi kerros.  Maanantai 21.11.2016 Rankkasade, +16 astetta. Päätimme ajella Grasseen ja vierailla parfyymimuseossa matkallamme Greolierekseen, paikalliseen alppimatkailukeskukseen. Matkaa Grasseen on noin 30 kilometriä, mutta Greolieres on kauempana ja huomattavasti hankalamman matkan takana. Grasse on kuuluisa laventelipelloistaan ja hajuvesimuseostaan, mutta tähän aikaan vuodesta violetit, tuoksuvat pellot olivat muisto vain.  Museo on hyvin merkitty, ei lainkaan yhtä salainen kuin Saint-Paul de Vence'n La Colombe d'Or -hotelli. Ajoimme pienen kierroksen kaupungissa ja löysimme parkkipaikan parkkitalosta museon ...

  Palataan Saint-Paul de Venceen. Huomaan, että olen ottanut vain vähän valokuvia tästä ikivanhasta linnoituskaupungista. Olen ollut täysin kaupungin lumoissa ja katsellut sitä vain silmilläni, en kameran linssin läpi. Hyvä niin, kerrankin olen elänyt ja hengittänyt ympäristöä ilman, että tarkastelen sitä jonkin apparaatin välityksin. Ainoastaan hautausmaa ja muurin viertä kiertävä tasanne ovat saaneet minut kaivamaan kameran esiin. Toinen syy lienee se, että kapeat kadut ovat täynnä ihmisiä, eikä kuvaaminen siten ole kovin mukavaa, jos ei halua vieraita ihmisiä mukaan kuvaan. Eivätkä ihmiset aina halua kenenkään lomakuviin mukaan. Mutta lähdetään kohti sisääntuloa. Jo hieman ennen kaupungin muureja on käynti kuuluisaan  La Colombe d'Or -hotelliin, josta tosin ei näy kuin pieni kyltti kadulle. Kyltin löytää, jos osaa etsiä. Hotelli ja sen ravintola ovat kuuluisia vieraistaan: mm. laulaja-näyttelijä Yves Montand ja vaimonsa, näyttelijä Simone Signoret kuhertelivat siellä 1960...

Lauantai 19.11.2016, +17 astetta, tuulista Eilisen päivän kävely kostautui aamulla: puolisolla oli paha huimauskohtaus. Epäilen, että se johtui matalasta verenpaineesta, joten mukaan ottamamme salmiakit olivat nyt tarpeen. Lepäilimme asunnolla klo 13 saakka, jolloin House Manager Jill oli luvannut tulla vaihtamaan lakanat. Luksusta! Häivyimme  lakanoiden vaihdon tieltä ja suuntasimme Saint-Paul de Vence'en. Saint-Paul de Vence on yksi vanhimpia ja edelleen eläviä keskiaikaisia kaupunkeja Rivieralla - se on kuin aikakapseli. Se sijaitsee puolustussyistä korkealla mäellä (korkeimmillaan 355 m) muurien ympäröimänä. Historiallinen vanhakaupunki on suojeltu alue, jossa on rajoituksia asumiselle, joten siellä asuu vain noin 300 asukasta. Kun otetaan mukaan modernimmat kaupunginosat Saint-Paul de Vence'ssä asuu noin 3.500-4.000 asukasta. Vanhastakaupungista onkin mainio näköala uudemman kaupungin upeisiin taloihin ja niiden uima-altaisiin ja puutarhoihin. Olen useammankin amerikkalai...