Grasse ja Greolieres. Ensimmäinen matka 9.11.2016-29.11.2016.

Sunnuntai 20.11.2016

Lepopäivä. Kävimme Mentonissa, sitruunapuiden kaupungissa lähellä Italian rajaa. Teimme lyhyen kävelylenkin keskustassa ja ajoimme takaisin Monacon ja Nizzan sataman kautta. Kovin oli tiiviisti rakennettu, etenkin Monaco. Palaisimme sekä Nizzaan että Monacoon tällä ja seuraavilla reissuilla vielä monta kertaa. 

Askelia 4577, kilometrejä 3,1, yksi kerros. 

Maanantai 21.11.2016

Rankkasade, +16 astetta.

Päätimme ajella Grasseen ja vierailla parfyymimuseossa matkallamme Greolierekseen, paikalliseen alppimatkailukeskukseen. Matkaa Grasseen on noin 30 kilometriä, mutta Greolieres on kauempana ja huomattavasti hankalamman matkan takana.

Grasse on kuuluisa laventelipelloistaan ja hajuvesimuseostaan, mutta tähän aikaan vuodesta violetit, tuoksuvat pellot olivat muisto vain. 

Museo on hyvin merkitty, ei lainkaan yhtä salainen kuin Saint-Paul de Vence'n La Colombe d'Or -hotelli. Ajoimme pienen kierroksen kaupungissa ja löysimme parkkipaikan parkkitalosta museon läheltä. 

Museossa oli neljä kerrosta täynnä, kuten arvata saattaa, tuoksujen historiaa. Eri tuoksuelementtejä saattoi tuoksutella ja olisipa siellä voinut tehdä oman tuoksusekoituksensakin. Minua ei kemia ole koskaan innostanut, joten  kiinnostavimmaksi esineeksi osoittautuikin Marie Antoinette'n "beauty box": iso matka-arkku, jossa oli lautasten ja karahvin lisäksi paljon lasipurkkeja ja -pulloja kosmeettisia aineita varten. Hiusharjoja oli myös ja muuta kauneudenhoitovälineistöä. Taisi olla niin, että museossa ei saanut valokuvata, koska minulla ei ole sieltä kuvia. Parhaan käsityksen museosta ja hajuvesitehtaasta saakin heidän nettisivuiltaan.

Museokaupasta lähti mukaan niin ikään Marie Antoinette -merkkistä saippuaa tuliaiseksi tyttärelle ja itselleni käsivoidetta. 

Grassesta matka jatkui vuorille, päämääränä mystinen Greolieres. Tässä tapauksessa mystisyys on kyllä vain toisen matkalaisen aivoissa.

Ilma oli sumuinen, näkyvyys olematon. Kiipesimme autolla aina vain ylemmän ja ylemmäs sumuista ja mutkaista rinnettä. Ei ihan sellainen elämys, jota olin odottanut. Tämä näkyi ja kuului myös mielialassani. Välillä sumu oli niin rankkaa, että näimme eteenpäin vain 10 metriä.

Eksyimme. Tietenkin!

Lopulta ajelimme pitkin puutonta vuorenrinnettä ("kyllä se täällä on", hoki mieheni), kunnes tajusimme kääntyä takaisin. Etsimämme paikka ei todellakaan ollut siellä, minne olimme päätyneet. 

Uusi suunta seuraavasta risteyksestä ja lopulta oikea Greolieres löytyi. Pieni kylä ja lomakylä Chieron-vuoren laella. 

Sumun vuoksi näkymät olivat mitä olivat, ei emme nähneet juuri mitään. Samasta syystä en ole ottanut valokuvia. Sumussa oli kyllä hyväkin puoli, koska tie kulki aivan vuorenrinteellä ja pudotusta alas oli kymmeniä metrejä. Chieron'in huippu on noin 1.700 metrissä..

Hermoni alkoivat olla riekaleina: sumu, vaarallinen reitti, 118 kilometriä viidessä tunnissa, keskinopeus 30 km/h. Olemme myöhemmin käyneet Greoliereksessä paremmalla säällä, eikä se sen kummemmalta näytä silloinkaan. Eräällä kerralla kiipesimme pienemmälle nyppylälle ja saimme pari sotilashelikopteria niskaamme, mutta tästä myöhempien reissujen postauksissa. Kieltämättä siellä pääsi vähän siihen tunnelmaan, joka pakolaisilla saattoi olla toisen maailmansodan aikana, kun he piiloutuivat vuorille. Tosin monilla vuorilla on myös natsien rakentamia sotilasrakennuksia, joten turvassa ei ollut missään. 

Illalla söimme Juanin thai-ravintolassa. Ruoka oli OK, mutta laskussa ravintoloitsija oli käyttänyt luovaa matematiikkaa. Loppusumma oli yli 10 euroa enemmän kuin piti olla. Huomautin, ja saimme laskun korjattua. Tarkkana pitää olla.

Askelia 8295, kilometrejä 5,6 ja 11 kerrosta, joista 4 Grassen museossa, parkkihallissa ja kotiportaat. Greoliereksessä ei kerroksia tullut, koska kävelimme vain pienen lenkin "kylän" keskustassa. 

Kylä on totaalisen väärä ilmaisu paikalle, joka on täynnä loma-asuntoja (kerrostaloja) ja sesonkiaikana muutama suksivuokraamo ja ravintola. Itseäni paikka ei kiehtonut lainkaan, mutta tännekin tulisimme takaisin vielä seuraavilla reissuilla, onneksi paremmalla ilmalla ja omat eväät mukana.

Seuraavana päivänä suuntasimme Nizzaan, Cimiez'in kukkulalle.