Kohti Geneveä. Ensimmäinen matka 9.11.2016-29.11.2016.

Torstai 24.11.2016 

Oli tullut aika sanoa näkemiin Juan Les Pinsille ja Eden Beachille, joka oli aivan asunnon edessä. 

Tulomatkalla olimme ajaneet Tukholmasta Juan Les Pinsiin kolmessa päivässä sekä tulleet yöllä laivalla Turusta Tukholmaan. Ja aivan aluksi Helsingistä Turkuun. Tukholmasta reittimme kulki Lyypekin lähelle Bad Schwartau'hin ja sieltä Ranskan puolelle Beçanson'iin. Viimeinen etappi vei meidät suoraan asunnolle Juan Les Pinsiin.

Ensimmäinen opetus tulomatkasta oli, että päivämatkat olivat liian pitkiä: noin 1.000 kilometriä kahtena ensimmäisenä päivänä laivamatkan jälkeen ja viimeisenä päivänä noin 700 kilometriä. 

Kun suunnittelimme paluumatkaa, kantavana ajatuksena oli, että päivän ajomatkojen oli oltava kohtuullisempia. Jos jaksamme Suomessa ajaa Helsingistä Ylläkselle päivässä, s.o. reilussa 12 tunnissa noin 1.000 kilometriä, sama ei käy päinsä nyt. Hermot menee: matka tyssää säännöllisesti hervottomiin ruuhkiin erityisesti Saksassa. Siellä sitten seisotaan ja mietitään, onko edessä kolari vai lähikaupungista moottoritielle rampista tuleva liikenne. Ja jos vaihtoehtona on kolari, niin kuinka kaukana se on eli kuinka kauan tässä taas madellaan. Ja riittääkö polttoaine, ja miksi ne eväät jäivät taas ottamatta mukaan. Saksalaisilla on kuulemma aina evästä ja lukemista mukana ruuhkia varten.

Hioin suunnitelmaa hartaasti ja lopulta se näytti tältä:

24.11. Juan Les Pins - Geneve, noin 500 km, 5 h 40 min.

25.11. Geneve - Würzburg, 625 km, 6 h

26.11. Würzburg - Lyypekki, noin 570 km, 5 h 30 min.

27.11. Lyypekki - Jönköping, 597 km, 7h

28.11. Jönköping. Tukholma, 330 km, 3 h 15 min.

Vaikutti oikein pätevältä suunnitelmalta. Aamulla 24.11. haimme auton asunnon lähelle ja pakkasimme loput tavarat. Siivosin asunnon eli käytin imuria, jonka merkki oli "Lehmänhenkäys". Olin todennut imurin tehon jo aiemmin, joten olin myös hankkinut Swifferin, joka - yllätys, yllätys - menee pieneen tilaan, koska varren saa useampaan osaan. Kokoon purettuna Swiffer mahtuu hyvin auton tavaratilan lattian alle, sinne missä tuon auton työkalut olivat. Kaikissa autoissa ei varmaan ole näin nerokasta piiloa, mutta Skodassa oli :).

Jill, House Manager, oli tulossa klo 12 siivoamaan ja vaihtamaan puhtaat liinavaatteet, mutta haluan silti aina itse jättää paikat siisteiksi, eikä siivoaminen pienessä asunnossa ole kovin työlästä. Asunnon omistaja kiittelikin myöhemmin sitä, miten siistiksi asunto oli jätetty. Tulimme vuokraamaan hänen asuntonsa vielä monta kertaa tulevina vuosina, joten halusin myös varmistaa, että olemme tervetulleita vieraita.

Halusimme lähteä aamulla mahdollisimman varhain eli meidän aikataulussamme varhain on klo 9. Auton matkamittarissa oli lähtiessä 84220 kilometriä ja Geneveen saapuessamme 84713 kilometriä.

Reittivalinnasta oli taas hiukkasen eripuraa. Arvannette, että mies halusi mennä pikkuteitä ja mahdollisesti jopa - yes, bingo!! - vuorien kautta ja minä moottoritietä. Moottoritietä pitkin olisimme olleet reilua tuntia aikaisemmin perillä, mutta päätimme lopulta mennä "maisemareittiä" - moottoriteiltähän ei oikein näe paikallisia kyläyhteisöjä.

Reitti Geneveen kulki Grassen, Castellanen, Sisteronen, Chamberyn, Grenoblen, Aix- le-Bainin ja Annecyn kautta. 

Voi jukupätkä!! Olimme perillä Genevessä vasta klo 17.00! Rasittava reissu halki useiden pienten kylien, joissa nopeusrajoitukset olivat pitkiä matkoja 60 km/h, ja yleisnopeusrajoitus kaikilla noilla teillä 80 km/h. Lisäksi reitillä kulki paljon rekkoja, joiden ohi ei päässyt millään, koska tiet olivat välillä kapeita ja vastaantulijoita riitti leveämmilläkin osuuksilla. 

Pidimme muutaman jaloittelutauon, mutta en enää muista missä. Ongelmana tällaisessa matkanteossa on, että kaikki kylät alkavat muistuttaa toisiaan ja lopulta mieltä alkaa painaa kiireen tuntu, koska tajuaa, että tällä menolla reissuun menee loputtomasti aikaa. 

Joka tapauksessa pääsimme perille ja löysimme hotelliin Geneven hermostuneessa liikenteessä. Torvet soivat, kun ajoin parissa monimutkaisessa risteyksessä väärin - pinna kireällä sikäläisillä autoilijoilla. Tilannetta ei auttanut se, että alkoi jo olla pimeää ja liikenteessä oli ruuhka-aika.    

Helpotus oli suuri, kun pääsimme Hotelli Kipling Manotel'in sisäpihan parkkipaikalle ja huoneeseen. Intialaisvaikutteisessa hotellissa oli kaunis sisustus, siisti huone ja edullinen hinta-laatusuhde. Aamiaisesta muistan vain, että tarjoilivat surureunaisia kananmunia :(.

Pahoittelen, että ei ole taaskaan tämän parempia kuvia. Mielestäni otin kuvia kivasta kylpyhuoneestakin, mutta minne lie hävinneet. Koska en tuolloin ajatellut kirjoittavani blogia reissusta, ei kuvia tullut myöskään sillä silmällä nappailtua. Nyt siis vain enemmänkin sanarieskaa.

Koska ilta oli jo pitkällä, halusimme käydä kaupungilla ja löytää ruokapaikan. Hotelli on muutaman korttelin päässä Geneve-järvestä, joka oli ehdottomasti nähtävä. Harmi vain, että pimeällä järvestä ei oikein saanut käsitystä, ainoastaan vastarannan valot näyttivät hienoilta. 

Illalliselle päädyimme italialaiseen ravintolaan, jossa mies söi munakkaan ja minä pesto-pastan. Sen jälkeen hotellihuoneessa kylpyyn rentoutumaan kieltämättä rasittavasta maaseutukierroksesta.

Arvannette, että seuraavat etapit painoimme sitten pitkin moottoriteitä. Siitä seuraavassa postauksessa.