Tuumasta toimeen, 1. matka 9.11.2016-29.11.2016

Lähtö tapahtui äkkiä, eikä sittenkään äkkiä, sillä olin suunnitellut reissaamista kauan.

Olin jo lapsena tottunut pitkiin automatkoihin vanhempieni kanssa. Tuolloin 1960- ja 1970-luvuilla kiersimme Suomea, lähinnä Itä-Suomea, ja Suomen Lappia, Ruotsin Lapplandia ja Norjan Finnmarkia. Kävimme myös kalastamassa turskaa pitkällä siimalla Jäämerellä Varanginvuonolla, kun visiteerasimme Pykeijan kylässä Evert Sauan luona. Isällä oli tuttuja jokaisessa Suomen kylässä ja kaupungissa, ja myös Pykeijan kylässä.

Matkoilla istuin takapenkillä ja yhdessä  vanhempieni kanssa kuuntelimme matkaradiota. Tuon ajan autoissa, ainakaan meidän autossamme, ei ollut sen enempää kiinteää autoradiota kuin kasettisoitinta. CD-levyjä ei ollut vielä keksittykään. Myöskään ilmastointia ei ollut, olkoonkin, että kesät eivät olleet yhtä helteisiä kuin jotkut kesäpäivät nykyisin. Saatoin myös lukea autossa, sillä en ole herkkä matkapahoinvoinnille.

Myös laivamatkat olivat lapsuudesta tuttuja. Isän työsuhde-etuna pääsimme Outokumpu Oy:n legendaarisella malmilaiva Outokummulla Gotlannin ja Kielin kanavan kautta Belgiaan ja Hollantiin, päämääränä Euroopan suurin malmisatama Rotterdam. 

En muista koskaan pitkästyneeni sen enempää laivalla kuin autossakaan. Ehkä tuohon aikaan ei ollut varaa kitistä turhista - oli etuoikeus päästä matkustamaan. Laivalla oli sitä paitsi ihana Kipinä eli sähköttäjä nimeltään Erkki, jonka kopissa istuin monet hetket katsomassa, miten hän morsetti tietoja laivan matkasta. Saimme myös syödä aina kapteenin pöydässä, jossa tarjoiltiin mm. mansikoita ja tuoremehua. Kotona saimme joskus appelsiineista puristettua mehua, mutta laivan mehu oli mielestäni aivan toista luokkaa, paljon parempaa.

Vuonna 2015 menojalkani alkoi vipattaa. Kun tytär oli muuttanut pois kotoa opiskelemaan pari vuotta aiemmin, tuntui, että nyt olisi mahdollisuus pidempiin reissuihin. Yrittäjänä voisin järjestää työni siten, että ne kulkisivat mukana. Etäkokouksia Teamsilla en osannut tuolloin vielä pitää, liekö sitä ollut käytössäkään, mutta internetin kautta sain kuitenkin työt sujumaan. 

Menojalka siis vispasi, mutta ongelmana oli  minne mennä. Ns. etelän kohteet eivät innostaneet: Kreikassa olin käynyt ensimmäisen kerran 14-vuotiaana 1976, Thaimaassa ensimmäisen kerran ylioppilaskeväänä 1981. Muut matkat olivat suuntautuneet Italiaan, Portugaliin, Intiaan, Israeliin, Thaimaahan ja pari kertaa Espanjaan eli Kanarian saarten Teneriffalle. 

Ystäväni oli ollut pidempiä aikoja Kyproksella ja kiertänyt eräänä talvena Italiasta Ranskan ja Espanjan kautta Portugaliin - asettuakseen seuraavana vuonna Etelä-Ranskan Nizzaan. Etelä-Ranska kuulosti kiinnostavalta, vaikka olin aina ollut anglofiili ja vieraillut Englannissa, niin Lontoossa kuin Englannin maaseudulla, kymmenen kertaa. Olin ollut aiemmin kerran Pariisissa - junalla Lontoosta. Pariisin visiitti kesti paikan päällä 5 tuntia, ja olin valmis lähtemään aiemmalla junalla takaisin Lontooseen. Pariisi ei napannut. Siinä, missä Lontoon on sarja pieniä kyliä, Pariisi oli minusta pompöösi aurinkokuninkaan luomus valtavine bulevardeineen ja hallintorakennuksineen.

Nyt Ranska kuitenkin kiinnosti ja aloitin ranskan opinnot ymmärtääkseni edes alkeellisimmat hätäohjeet. Vähänpä tiesin.

Suunnittelua

Ensiksi piti varata majoitus Antibesista. Tarkemmaksi kohteeksi valikoitui Antibesin kaupunginosa nimeltä Juan Les Pins, jota myös hienojen hiekkarantojensa vuoksi kylpyläkaupungiksi kutsutaan. Rannat ovatkin Rivieran parhaimmat.

Vuodenvaihteessa 2015-2016 olimme olleet isolla porukalla Floridassa, ja olin kesällä 2015 tutustunut ensimmäisen kerran Homeaway'n palveluihin. Nyt sama alusta oli käytössä, kun etsin asuntoa Juan Les Pinsistä. Haussa oli asunto mahdollisimman läheltä meren rantaa. Mutta kas, Juanissa asuntojen ja rannan välissä kulkee aina autotie - siellä on vain yksi ainoa asuintalo, joka sijaitsee noin 30 metriä rannasta eikä välissä ole autotietä.

Koska olimme suunnitelleet olevamme paikan päällä 2-3 viikkoa, asunnon piti olla mieluinen. Lopulta löysin asunnon juuri em. talosta - iso parveke merelle, näkymä Cannesin suuntaan, kaksi makuuhuonetta ja kaksi kylpyhuonetta, yhdistetty olohuone-keittiö, mukavan skandinaavinen sisustus. 

Parfait, sanoin, ja katsoin hintaa. Asunto ei ollut halvimmasta päästä, mutta ei silti mahdottoman kalliskaan. Kirjoitin asunnon omistavalle englantilaispankkiirirouvalle, ja hups, meillä oli asunto varattuna hetimiten.

Seuraavaksi piti selvittää reitti ja majapaikat reitin varrella. Vaikka emme matkustaisikaan sesonkina, halusin silti tietää etukäteen, missä yöpyisimme. 

Ensin piti kuitenkin miettiä matkareitti. Optimisteina ajattelimme, että hurauttaisimme perille tuossa tuokiossa eli vajaassa kahdessa päivässä Tukholmasta Juaniin. 

Seuraavaksi: Lähtöpäivä koittaa.