Tukholma-Lyypekki, 1. matka 9.11.2016-29.11.2016

Tukholman saaristossa oli siis tyyntä ja poutaa, mutta satamassa meitä odotti yöllisen lumimyrskyn jäljiltä noin 30-40 cm auraamatonta lunta.

Järkytys oli melkoinen aamuun heränneille tukholmalaisille, ja myös meille, kun ajoimme auton lautasta ulos. Satamassa eikä sen puoleen kaupungillakaan ollut aurattu, joten ajoimme rekkojen renkaan jälkiä pitkin ulos satama-alueelta lumivallien raapiessa auton pohjaa. 

Pääsimme tunneliin, jossa oli jo ruuhkaa, koska maanpäälliset tiet eivät vetäneet eikä tunnelista päässyt sujuvasti ulos. 

Kuvittele suomalainen jäätynyt perunapelto. Sellainen oli Tukholman kehätie: nopeusrajoitus oli 30 km/h, ja tuskin sitä vauhtia pystyi ajamaan. Olin ratissa ja vaikka itse sanonkin, selvisin kiitettävästi vaikeasta tieosuudesta, jota kesti Södertäljeen asti. Auto keikkui ja heilui, koska lumi oli pakkautunut tiellä mahdollisimman epätasaisesti. En tiedä, kumpi oli pahempi: ajaminen umpihangessa vai  jäisellä ja muhkuraisella tiellä, jossa auto luisteli kumpareelta toiselle.

Puolentoista tunnin ajon jälkeen olimme vihdoin Suur-Tukholman rajalla - ruuhkat olivat valtavat kumpaankin suuntaan, kaupunkiin ja pois kaupungista. 

Södertäljen kohdalla navigaattori ilmoitti kolarista ja näytti merkkiä, jossa auto oli kaatuneena tiellä. Mietimme, että se ei voi olla totta, siellä on varmasti vain "normaali" kolari. Lähestyimme onnettomuuspaikkaa kilometrien ajan madellen ja pysähdellen, ja toden totta: lopulta tiellä oli pakettiauto kyljelleen kaatuneena.

Olimme Grännassa klo 10.32, siis reilut 4 tuntia satamasta lähdön jälkeen. Maserati ohitti meidät, ei tainnut olla tulossa Tukholmasta. Tie alkoi kuivua ja Jönköpingiä ohittaessamme tiellä oli vain muutama nokare lunta. Upea Vättern avautui eteemme, ja aurinko alkoi paistaa!

Mielialamme kohosi, kunnes Jönköpingin eteläpuolella oli yllättäen paksu lumipeite. Siitä selvittiin kuitenkin nopeasti ja Markarydin kohdalla otimme eron E4:sesta ja menimme Helsingborgin sijaan Hässleholmiin ja sieltä Lundin sivuitse suoraan Tanskaan johtavalle Juutinrauman sillalle eli Öresundsbro’lle. 

Olin ollut kaukaa viisas ja ostanut netistä etukäteen Autobizz-transponderin, joka veloitti siltamaksun luottokortiltani. Pääsimme siis jonottamatta Autobizz-kaistaa pitkin sillalle, joka on upea - ja pitkä. 

Syytä olikin päästä eteenpäin jonottamatta, sillä Rödbyn lautalle oli matkaa Kööpenhaminan sivuitse 155 kilometriä ja sieltä piti ajaa vielä majapaikkaan. Rödbystä lähti lautta Puttgardeniin, Saksaan, lauttamatkan kesto on noin 45 minuuttia. Harmiksemme edellinen lautta oli meni nenän edestä klo 16.45, mutta pääsimmepä jonon kärkeen odottamaan seuraavaa lauttaa, joka lähti klo 17.15. Transponderi toimi lauttamatkan maksamisessakin.

Kello 18 olimme Puttgardenissa, ja oli jo pimeää. Ajomatka Puttgardenista Lyypekkiin on tavattoman tylsä: maisemat ovat yksitoikkoiset, ei mitään nähtävää edes päiväsaikaa, ja tie on suora. Jostain syystä tämä matkan osuus muistuttaa minua aina ajomatkasta Miamista Key Westiin.

Mutta olimmehan jo Saksassa ja nopeusrajoitus oli 130 km/h. Matka Bad Schwartau'hun, 90 km, taittui siis nopeasti. Ainoa juttu vain oli, että etsimme Magdalenan majoitusta väärästä kaupungista eli Lyypekistä. Sama katu on sekä Lyypekissä että Bad Schwartau’ssa. Olimme sujuvasti ja vauhdilla ohittaneet Bad Schwartaun risteyksen ja kello 20 pyörimme jossakin Lyypekin liepeillä ihmettelemässä "ettei se ainakaan tuo talo voi olla, eikä tuokaan..." 

Soitin majapaikkaan, ja sain kuulla, että olimme tosiaan väärässä kaupungissa. Itku ei ollut kaukana - olimmehan heränneet klo 4.30, ajaneet yli 900 kilometriä ja olimme rättiväsyneitä. Kaiken lisäksi oli pimeä ja satoi vettä. Huumori oli kerta kaikkiaan lopussa.

Bad Schwartau’sta löytyi lopulta osoitteen mukainen talo, jonka ikkunoista ei näkynyt ainuttakaan valon pilkahdusta. Kyseessä oli yksityiskoti jota ilmeisesti asui nuori nainen yksin. Hän tuli avaamaan oven, ja iso kissa katseli meitä eteisessä (pelkään kissoja). Saimme ison, siistin huoneen, jossa oli oma kylpyhuone. Alles gut!

Henkäisimme hetken ja lähdimme hakemaan ruokapaikkaa. Päivän paras hetki oli, kun Pfeffer & Salt -ravintolassa saimme erinomaista ruokaa. Inkivääri-porkkanakeitto ja antipastolautanen kahdelle. Lautasella oli friteerattuja herkkusieniä, marinoituja sieniä, friteerattuja katkarapuja chilikastikkeella, marinoituja paprikoita ja porkkanoita, vuonankaalia, melonia ja parmankinkkua. Aah, mikä ihanuus, ja miten nopeasti ruoka tuotiin väsyneiden matkalaisten eteen. 

Söimme ja painuimme pehkuihin. Sänky oli hyvä ja saimme hyvät unet laivalla nukutun yön jälkeen. Herätys klo 7.21 ja matkaan kello 8.40 majapaikassa tarjotun kevyen aamiaisen jälkeen. Olimme ainoat vieraat koko talossa.

Tukholmasta lähtiessä matkamittarissa 81050 km.

Bad Schwartau'ssa matkamittarissa 82010 km, päivän matkan pituus 960 km. Liikaa yhdelle päivälle, se kävi selväksi, mutta helpotusta ei ollut luvassa seuraavina päivinäkään. Rivieralle piti päästä nopeasti! 

.