Bad Schwartau/Lyypekki - Besançon, 1. matka 9.11.2016-29.11.2016

Matka jatkui perjantaina aamulla 11.11.2016 klo 8.40 Göttingenin kautta Besançon'iin, Itä-Ranskaan lähelle Saksan rajaa.

Olimme saaneet hyvät yöunet pitkän, lähes tuhannen kilometrin ajomatkan jälkeen. Aamiainen oli melko niukka, mutta pärjäsimme sillä silti hyvin iltapäivään saakka.

Olimme vielä kokemattomia Euroopan autoreissaajia, joten emme tajunneet, että olisi kannattanut lähteä liikkeelle ennen ruuhka-aikaa. No, Saksassa on tasaisin väliajoin ruuhkaa. 

Sitä helposti luulee, että Saksan läpi vain porhalletaan pitkin kuuluisia moottoriteitä, mutta itse asiassa nopeusrajoituksettomat osuudet moottoriteillä ovat aika lyhyitä. Ja niilläkin pitäisi kai nykyään noudattaa enintään 130 km:n tuntinopeutta. Tosin autoraketteja näkyi vähän väliä, ja itsekin ajelimme innoissamme 140-150 km/h. 

Ensiksikin aina, kun tulee liittymiä moottoritielle, liikenne hidastuu ja pahimmillaan seisahtuu hetkeksi. Toiseksi tietöitä on kilometrikaupalla, jolloin liikenne aina ruuhkautuu. Saksalainen tehokkuus kun vaatii, että kerralla kunnostetaan isompi pätkä tietä: yksi kilometri ei ole vielä mitään. Kolmanneksi etanakaistaa ajavat rekat saattavat joskus innostua ohittamaan toisiaan - jono on valmis. Moottoriteiden vasemmanpuoleisin kaista on varattu nopealle liikenteelle ja sinne eivät rekat saa tulla, mutta siellä on sitten vaarana "raketit", jotka ilmestyvät kuin tyhjästä ja kiitävät eteenpäin hurjaa vauhtia. Onneksi suurin osa näistä vauhtiveikoista ymmärtää turvavälin merkityksen (toisin kuin suomalaiset autoilijat Suomessa) ja jää matkan päähän odottamaan, että muut löytävät sopivan välin siirtyä pois edestä. Kuuden edestakaisin reissun aikana vain yksi autoilija on tullut perään roikkumaan ja painostamaan.

Reittimme kulki Mannheimin, Frankfurtin, Karlsruhen ja Freiburgin sivuitse Ranskan Besançoniin. Isoja mäkiä ylös ja alas. Jotenkin tajusimme matkan varrella, että Rivieralle emme pääsisi ilman, että yöpyisimme jossakin. 

Saksassa on hyvä matka-/huoltoasemaketju Serways, josta saa ruokaa ja voi käydä vaikkapa suihkussa. Se on hinnaltaan edullinen, siisti, ja ruokavalikoima on laaja ja ruoka on hyvää. Saksassa olen aina saanut parhaat ja edullisimmat ruoat, en siis välttämättä matkan päällä, mutta ravintoloissa niissä kaupungeissa, joissa olemme yöpyneet. Koska en ole kummoinenkaan kulinaristi, Saksan ruoat voittavat Ranskan pöperöt mennen tullen.

Pysähdyimme Serways'llä lähellä Göttingeniä ja varasin internetin kautta summamutikassa hotellin Besançonista. Le Sauvage sijaitsee osoitteessa 6 rue des Chapitre, ja hotelli on entinen luostari. Siitä myöhemmin.

Majapaikka oli siis varmistettu, ja matka jatkui. En muista matkasta paljoakaan, koska moottoritieltä ei oikein jää muistikuvia. Saksan ja Ranskan rajan ylitimme Mulhousessa klo 18.30, mutta vielä oli pitkä matka hotellille - itse asiassa pian paljastui, että matka oli aivan liian pitkä ottaen huomioon jo ajetun päiväosuuden. 

Saavuimme Besançoniin vasta, kun oli pimeää, mutta monta mutkaa (konkreettisesti!) oli edessä ennen kuin löysimme tarkkaan varjellun salaisuuden eli hotellimme. 

Pimeys ei auttanut asiaa: Ranskan vanhojen kaupunkien kapeilla kaduilla ei nimittäin aina ole katuvaloja, ja väsymys painoi. Tajusimme pian, että olimme eksyneet ja väsymys purkautui lopulta itkuna.

Seuraavassa postauksessa selviydymme kuin selviydymmekin hotellille, vaikka usko meinasi loppua.

Lopulta hotellilla matkamittarissa oli 83005 km; päivän alkulukema oli 82010, joten päivämatkaksi tuli 995 km.

Jatkuu...