Saksan joulumarkkinoille ja lopulta kotiin, ensimmäinen matka 2016

25.11.2016 Würzburg

Matka jatkui Genevestä kohti Saksan Wützburgia Bernin ja Baselin sivuitse.

Koska meillä oli edellisillasta huonot kokemukset Geneven hermostuneesta liikenteestä, päätimme lähteä matkaan mahdollisimman aikaisin aamulla. Hotel Manotelin aamiainen oli hienoinen pettynyt, etenkin surureunaiset munat. Ilmeisesti keitetty edellisenä päivänä. Koska aamiaistarjonta ei ollut erityisen mahtava, söimme vain vähän ja lähdimme.

Kaupunki olikin suhteellisen hiljainen ja pääsimme vaivatta kohti Berniä ensin E62:sta ja sitten E27:aa pitkin Lac Leman -järven rannan viertä. Harmi vain, että järveä ei juuri näkynyt; se näyttää kartalla kiinnostavalta ja lisäksi Ranskan ja Sveitsin raja menee keskellä järveä. Eipä niin, että siellä olisi rajakylttejä näkynyt.

Meillä oli pitkä matka edessä, ja yritimme välttää pikkuteitä toisin kuin Geneveen tullessa. Mulhousen tienoilla ympyrä sulkeutui ja jatkoimme pohjoista kohti samaa tietä kuin etelään tullessa. 

Siellä täällä matkan varrella saattaa nähdä
vanhoja linnoja tai linnanraunioita vuorten rinteillä.

Ja ihmeiden ihme! Olimme Würzburgissa jo klo 15.05! Matkaa oli silti tehty lähes 8 tuntia yhden pysähdyksen taktiikalla, joten oli jo aikakin päästä perille.

Löysimme vaivatta Hotel Novotelin osoitteessa Eichstrasse 2. Novotel on siisti ja edullinen perushotelli, jossa oli pieni parkkihalli - auton turvallinen säilytys on meille matkoilla tärkeää. Emme jätä koskaan mitään tavaraa edes takaluukkuun, ja olisi ikävää, jos auto varastettaisiin tai sitä vahingoitettaisiin matkan aikana. 

Hotellin aulassa oli jo joulukuusi ja kaupungin torilla, pienen kävelymatkan päässä, joulumarkkinat! Olin odottanut joulumarkkinoille pääsyä, joten heti kun olimme saaneet tavarat huoneeseen, lähdimme kävelylle.

Aivan ensimmäiseksi suuntaisimme kuitenkin syömään. Saksassa ruoka on hyvää, pidän siitä enemmän kuin ranskalaisesta ruoasta, ja se on suhteellisen edullista. Itse söin paistettua lohta, Lachsteak, - matkan paras ateria - ja puoliso pizza tonnon, kuten tavallista. Pieni tenkkapoo meinasi kuitenkin tulla laskua maksaessa: tarjoilija ilmoitti, ettei heille käy kortti. Saksalaiset rakastavat käteistä rahaa, pysyyhän siinä paremmin hollilla siitä, paljonko rahaa oikeasti kuluu. Hetken asiaa äimisteltyämme tarjoilija kaivoi jostakin vedettävän korttikoneen esille ja saimme ruoat maksettua. Seuraava etappi kävelyllämme olikin etsiä lähin pankkiautomaatti - markkinoilla kortti hyväksyttäisiin maksuvälineeksi vielä vähemmän kuin ravintolassa.

Joulumarkkinat olivat sanalla sanoen ihanat! Joimme Glühweinit ja katselimme markkinoiden elämää. Mitään ei tullut ostettua huolimatta siitä, että mukana oli nyt tavallista enemmän käteistä. Tunnelman aistiminen riitti.

Pällisteltyämme aikamme torilla lähdimme hotellille ajatuksena löytää ruokakauppa matkan varrella - iltapalaksi jotain naposteltavaa. Helpommin sanottu kuin tehty!

Pyörimme erään ison liikenneympyrän tienoilla aikamme, kunnes sain kysyttyä ohikulkevalta herralta tietä ruokakauppaan. Lidl oli noin 100 metrin päässä ja puoliso tuli sinne pakon edessä mukaan (muistanette sen mainoksen, jossa mies valittaa koko ajan ko. kaupasta, kunnes menee käymään siellä). Hän olisi ehkä mieluummin mennyt Aldiin tai Edekaan, mutta nyt ei auttanut enää etsiä.

Takaisin hotellille, askelia 7.900 ja kilometrejä 4,9. Ei paha. 

 

26.11.2016 Grossenbrode

Matka jatkui moottoriteitä pitkin lähelle Puttgardenia, kylään nimeltä Grossenbrode Itämeren rannalle. Aamulla menisimme lautalla yli Tanskan Rödby'hyn.

Majoituimme jonkinlaiseen kesähotelliin. Paikka on varmasti kesäisin vilkas, mutta talvella aivan kuollut. Kyseinen majapaikka oli puinen laajennettu omakotitalotyyppinen hotelli-statuksen omaava rakennus, jossa saimme valtavan 4-hengen huoneen. Huone oli mallia yksinkertainen mutta siisti, ja siellä oli oma kylpyhuone.

Lähdin verryttelemään jalkojani ja katselemaan kylää. Ihmeiden ihme - kyläläiset viettivät paikallisen joulutorin avajaisia. Joulutori oli kuvan teltassa. Glühweinia riitti, samoin porukkaa. He lauloivat joululauluja ja tunnelma oli korkealla. Oli idyllistä ja kylä oli kaunis tanskalaistyylisine omakotitaloineen.

Illalla söimme huoneessa eväitä ja menimme ajoissa nukkumaan. Aamiaisen söisimme lautalla.

27.- 28.11.2016 Tukholma

Grossenbrodesta on vain lyhyt matkan Saksan ja Tanskan väliselle lautalle. Lauttamatka kestää noin 45 minuuttia ja lautalla on parikin ruokapaikkaa. Toinen on enemmänkin snack-tyyppinen, mutta toinen tarjoaa hotellitasoisen aamiaisen seisovasta pöydästä - sinne siis. 

Ajoimme Tanskan läpi - yllättävän pitkä matka, tasaista, tylsää maisemaa 190 kilometriä Malmö'hön. Pääsimme Öresundin sillan yli vaivatta, vaikka oli marraskuisen tuulinen ilma. Silta suljetaan kovalla tuulella - huumori olisi varmasti loppunut, jos emme olisi päässeet jatkamaan matkaa. Öresundsbro-passilla ylitimme sillan kuin paikalliset ja huokaisimme helpotuksesta. 

Olin varannut hotellin Jönköpingistä, josta matkaa Tukholmaan on vain 330 kilometriä. Hotellin saattoi kuitenkin perua veloituksetta klo 13.59 saakka, joten koska matka oli sujunut joutuisasti, päätimme skipata Jönköpingin ja perua hotellin. Varasin matkan päältä Tukholman Östermalmilta Mornington-hotellin, jonne saavuimmekin jo klo 17.15.    

Oli 1. adventti ja lähdimme etsimään ruokapaikkaa. Söimme erinomaista aasialaista ruokaa Rice'ssa, muutaman sadan metrin päässä hotellilta. Pyörähdimme katsomassa Tukholman jouluvaloja Dramatenin lähellä - hirviä - ja palasimme hotellille.  

Ilma Tukholmassa oli kylmä, erittäin tuulinen ja merellä myrskysi, lunta ripeksi. Lämpimiä vaatteita ei ollut tarpeeksi mukana. Huomenna illalla olisi edessä lauttamatka Helsinkiin - toivottavasti tyyntyisi. 

Aamulla pakkasimme ja vietimme päivän vielä NK:lla, Åhlensilla ja Sture Galleriassa. Illaksi laivaan ja kotona 29.11.2016 aamulla.

Auton matkamittarissa oli kotona 86895 kilometriä eli yhteensä kotiovelta kotiovelle 6024 kilometriä. 

Kustannuksia en laskenut: suurin erä oli asunnon vuokra Juan Les Pinsissä, useita tuhansia euroja. Sen olin maksanut jo kesällä asuntoa varatessani. Laivamatkat Turku-Tukholma ja Tukholma-Helsinki tehtiin keskiluokan hyteissä, menomatkalla syötiin snack-baarissa, paluumatkalla buffetissa. Ajomatkan aikaisten hotellien hinnat olivat satasen molemmin puolin. Bensiini maksoi sen, mitä maksoi - sitä on vaikea budjetoida tarkasti. Perillä teimme itse ruoan suurimman osan ajasta, ravintoloissa kävimme vain vähän ja nekin valitsimme edullisimmasta päästä. Ostoksia emme tehneet paljon, muutamia tuliaisia vain - eihän autoon olisi paljon ylimääräistä mahtunutkaan.

Sellainen matka se! Aika mukava, eikä mainittavia vastoinkäymisiä ollut.

Seuraavana vuonna uusi reissu Antibesiin, eri reittiä eli Baltian kautta.

Uudelleen Tukholmaan

Parin päivän kuluttua kotiintulosta lähdin tyttären kanssa lentäen Tukholmaan. Hän oli yliopisto-opiskelija, eikä hänellä ollut mahdollisuutta pitkiin ulkomaan matkoihin kesken lukukauden, joten teimme yhdessä pienen mini-breakin.

Yövyimme Hotel Bernsissä, lähellä Kungsträdgårdenia. Saimme pikkuruisen huoneen, jossa tuskin pystyi kääntymään, mutta hotellin aamiaishuone seuraavana aamuna korvasi kyllä kaiken. 

Söimme päivällä Ricessa ja illalla Lebanon Meza Loungessa, jossa oli valtavat annokset, emmekä pystyneet syömään kaikkea, vaikka ruoka oli hyvää. Noloa! Aamiainen Bernsin ravintolasalissa oli elämys.

Kävimme Östermalmin upeassa kauppahallissa, vanhan kaupungin joulutorilla, katselimme luistelijoita Kungstädgårdenin luistinradalla ja vierailimme tietysti ABBA-museossa. Teimme myös uusia löytöjä Norrmalmilla.

ABBA-museo on käymisen arvoinen paikka: hassuttelimme mm. tekemällä oman musavideon ja odottelimme, josko joku ABBAn jäsenistä pirauttaisi ABBA-puhelimeen. Museossa vierähti useampi tunti.

 

Paluulento oli jännittävä. Istuimme lentokoneessa odottaen lähtöä, kun pari mekaanikkoa tuli koneeseen. Kapteeni kuulutti, että hän oli löytänyt KUPLAN tuulilasista, joten mekaanikkojen pitäisi tutkia, onko se vaarallinen.

Ryhdyin googlaamaan mahdollisuuksiamme saada laivaliput ja ehtiä satamaan. Ei onnistuisi. Pelotti: entä jos pääsemme matkaan ja tuulilasi räjähtää kesken lennon?

Istuimme mietteissämme koneessa tunnin verran, kunnes kapteeni ilmoitti, että Tukholma ja Helsinki ovat antaneet lentoluvan, joten nousimme ilmaan. En ole eläissäni pelännyt niin paljon lentomatkalla, mutta kaikesta huolimatta pääsimme ehjinä kotiin. 

Seuraavaksi olikin ohjelmassa rauhallista joulunalusaikaa kotona ja keväällä uuden reissun suunnittelua.